Viestintä osana työhyvinvointia

”En tajunnut yhtään mitä se selitti.”
”Mitä se sillä oikeen tarkotti?”
”Onks kellään tietoo miten tää hoidetaan?”
”Mulle sanottiin ihan toisella tavalla.”
”Sit se kattoi mua sillee….”.

Lempilapseni, ravintolan sisäinen viestintä, tuo ikiaikainen jokapaikanvitsaus. Aina siitä koulutuksissa ja palavereissa puhutaan, aina luvataan skarpata, ja aina se kuitenkin palaa entisiin uomiinsa. Miksi näin on?

Ehkä ensinnäkin kannattaisi ajatella viestintää ennemminkin vuorovaikutuksena kuin pakkopullana, jonka tarkoitus on pelkästään välittää informaatiota. Oikeastaan kaikki puhe, kirjoitus, eleet ja ilmeet ovat viestintää. Tietenkin puhtaasti informatiivisen informaation kulku on olennainen osa sujuvaa toimintaa. On silti harhaa kuvitella, että pelkkä informaation puute olisi suurin yksittäinen viestinnällinen ongelma ravintolatyöyhteisössä, jos ajatellaan asiaa työilmapiirin näkökulmasta. Työntekijä, jolle kommunikoidaan eksplisiittisesti tarpeet, tavoitteet ja odotukset on toki tehokkaampi ja onnellisempi, kun ei tarvitse olla epävarma siitä, mitä tehdään ja miten. Mutta sanomisen tavoilla on myös merkitystä!

Sanomisen ja vuorovaikutuksen tavat jäävät usein pimentoon, kun keskustellaan siitä, miten työilmapiiriä ja sitä kautta työhyvinvointia voitaisiin parantaa. On helppo olla sarkastinen ja pyöritellä silmiä, kun kollega kysyy tai sanoo jotain. Mutta onko se kovinkaan hedelmällistä? Kaikki eivät jaa samoja käsityksiä huumorista tai samoja kokemuksia, joiden avulla jotain hassunhauskaa kaskua voisi tulkita. Eikö olisi yksinkertaisempaa vastata kysymyksiin ihan rehdeillä vastauksilla? Tulkinnanvarahan on siinä mielessä ongelmallista, että itse tulkinta jää aina vastaanottajalle.  Väärin tulkittu tai epäselvä lausahdus saattaa jäädä ilmaan ja vastaanottajan mieleen roikkumaan ja haittaamaan tulevaa kanssakäymistä ihan turhaan. Väärinkäsitykset hiertävät ihmisten välisiä suhteita yllättävän usein varsinkin työympäristössä.

Nämä kommunikoinnin tavat ja niiden vaikutukset tulevat helposti esille aloittelijoiden ja konkarien välisessä kanssakäymisessä, usein jo perehdytystilanteessa. Konkarina on voitava asettua siihen uuden tyypin asemaan, ja tajuttava, että aloittelijan on mahdotonta perehdytystilanteessa ymmärtää talon sisäisiä vitsejä tai slangisanoja. Toisen aliarviointi tai sarkasmi eivät auta asiaa lainkaan. Jos haluat todella saada tulokkaan tuntemaan itsensä tervetulleeksi ja lopulta osaksi yhteisöä, on parempi aloittaa uusi työtoveruus ihan tavallisella jutustelulla. Jokaisen kannattaa kiinnittää huomiota omaan ulosantiinsa, ja vaikka harjoitella sellaista puhetapaa, joka on mahdollisimman selkeä ja latauksista vapaa. Muista, että olet konkarina antamassa sekä itsestäsi että edustamastasi yhteisöstä ensivaikutelmaa!

Sanomattakin selvää on, mutta sanottakoon se nyt tässä, että totta kai huumorilla on tärkeä rooli työyhteisössä. Sanoisin jopa, että ravintola-alalla huumorin rooli on ihan elimellinen siinä, miten henkisestä kuormituksesta työvuoron aikana ja sen jälkeen palaudutaan. Yhteiset läpät ja vitsit ja lämminhenkinen sanailu tekevät työnteosta hauskempaa. Kaikelle, myös kommunikoinnin eri muodoille, on kuitenkin aikansa ja paikkansa. Joten, mitä jos vaan tästä lähtien vastattaisiin asiallisiin kysymyksiin asiallisesti? Mikään kysymyshän ei ole typerä, jos sen kysyminen takaa sen, että kysyjän on helpompi keskittyä vastaisuudessa itse työhön ja siinä kehittymiseen.

Terkuin,
Reija

Kirjoittaja on kyllästynyt tulkitsemiseen. Suoraan kysymykseen suora vastaus!

Reija Penttinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ratkaisuja ravintola-alan työhyvinvointiin ja bisnekseen

Koutsit on ravintola-alan ammattilaisten uudenlainen valmentajaverkosto. Intohimonamme on kehittää kukoistavia ja kunnianhimoisia ravintoloita palvelumuotoilun, työhyvinvoinnin ja bisnesosaamisen kautta.

Tutustu valmennuksiin